Thursday, September 22, 2011

Tracon VI - raportti

Pahus kun Anikin kuvia saa odotella koko elämän. Julkaisempa siis tämän ennen kuin se menee vanhaksi ja menettää arvonsa kokonaan, lisätään kuvia lisää sitten myöhemmin.

----

Lähdimme Tampereelle jo perjantaina. Majoituimme Härmälän leirintäalueelle mökkiin. Mökki on oikein mukava ympäristö conikävijälle majoittua. Meillä oli mökissä vielä sähköt, sekä jääkaappi ja patteri, toisin kuin viime vuonna Lahdessa. Kylmästä ja pimeydestä ei siis tarvinnut kärsiä. Nukuin yllättävän hyvin kaikki yöt, mitä nyt kuitenkin liian vähän. Ei sen takia, että olisi tarvinnut ommella cossia (onneksi!) vaan koska pelasimme mm. pantomiimi-aliasta pitkään.

Lauantai-aamuna kuvittelimme heräävämme aikaisin ja ajoissa, mutta kiire tuli varsinkin Ywin asun kanssa, kun hänen tuomarointiaikansa selvisi paikan päällä. Minulla ei ollut asuni kanssa mitään ongelmia tai kiirettä, sillä se oli hyvin yksinkertainen vain vetää päälle, mutta Ywin Ultimeciassa oli paljon tekemistä. Minun tuomarointi aikani oli vasta kaukana Ywin jälkeen, joten käytin aikani hänen auttamiseensa. Pian huomasin juoksevani pää kolmantena jalkana suunnasta toiseen. Onneksi Ywille saatiin kaikki vermeet päälle ja hän pääsi ihan ajoissa vielä tuomarointiin. Minulle jäi hetki aikaa rentoutua ja hengähtää ennen omaa tuomarointiani.

Saimme ennen tapahtumaa sähköpostin, jossa tiedotettiin aikatauluistamme. Conipaikalla totesin, siitä puuttuneen hyvin tärkeän tiedon: mihin aikaan cosplay-kilpailijat lasketaan sisään. Uskon, että olisimme tulleet aikaisemmin, jos olisimme tienneet pääsevämme sisään aikaisemmin pukemaan asuja.

Minua oli jännittänyt kovasti vielä aikaisemmin, mutta tuomareiden eteen päästyäni olin täysin rauhallinen ja puhelias (siis hyvin epätyypillinen minä). Tuomarit olivat todella mukavia ja vaikuttivat aidosti pitävän puvustani. Minusta oli oikein mukava jutella heidän kanssaan kangasvalinnoistani ja työn vaikeudesta sekä itse hahmosta ja pelistä. Minulle jäi siis hyvä mieli tuomaroinnista.

Tuomaroinnin jälkeen suuntasin valokuvattavaksi vain huomatakseni valokuvaajan olevan kadonnut ja Ywin yhä odottavan kuvansa ottamista. Jonoa alkoi myös kasaantua. Kuvaajaa sai odottaa todella kauan mikä oli ikävää sillä monilla oli kiire joko tuomarointiin tai priiffeihin. Ihmiset olivat kuitenkin mukavia, eikä isompaa ihmettelyä tapahtunut.

Minä ja Ywi. Kuva by Anniina Väisänen.

Valokuvan jälkeen syöksyin tutkimaan lavaa, jolla esiintyisimme ja kuulemaan, miten kaiken pitäisi mennä. Tämän jälkeen oli vapaata aikaa, ja käväisimme viemässä tavaramme viimein narikkaan. Tämän jälkeen pyörimme hetken Tampere-talon käytävillä ennen kuin menimme hengailemaan ja odottelemaan backstagelle. Backstage oli oikein miellyttävä paikka. Siellä pääsi hengähtämään ja tutustumaan kanssakilpailijoihin. Ja syömään jotain. Hurraa!

Kisan alkamisajankohdan lähestyessä meidät järjestettiin jonoon numerojärjestyksessä. Oma numeroni oli 27. Tiedossa oli paljon odottamista. Ensimmäiseksi menivät WCS-kilpailijat, ja sitten pukukilpailijat. Olisi ollut kiva nähdä nämä esitykset, sillä omaa vuoroa odotellessa ei ollut paljoakaan tekemistä. Meidän vuoromme kuitenkin lähestyi koko ajan ja lopulta tuli. Jännitys alkoi tiivistyä oman vuoron lähestyessä, enkä vielä lavalle kohti askellessani ollut varma kuinka poseeraisin. Jotain kuitenkin tein, sillä pääsin pois lavalta hymyssä suin.

Osa kaikista kilpailijoista. Kuva by Jamfoot

Kun kaikki osallistujat oli esitelty, menimme jokainen takaisin lavalle yhteiskuvaa varten. Lavalta poistuttuani en enää pystynyt menemään istumaan katsomoon vaan jäin rappusille seisomaan ja jännittämään tuloksia. En muista mitä kaikkea ajattelin, mutta muistan todenneeni itselleni hetkeä ennen aloittelijoiden toiseksi tulleen julistamista, että numeroni on sitten 27. Ja mitä sieltä mäjähti?! 27! Olin tyrmistynyt, yllättynyt ja järkyttynyt heidän kuuluttaessa numeroni, sillä en todellakaan ollut odottanut sijoittuvani, korkeintaan saavani kunniamaininnan... Lavalla palkinnon saatuani jännitin Ywin puolesta, vaikka maailman kirjat olisivat olleet sekaisin, jos hän ei olisi voittanut. Asu kun oli sen verran upea, ja tiesin hänen nähneen vaivaa sen eteen, ja ensimmäisen sijanhan hän pokasi. En voinut olla iloisempi sillä hetkellä.

Kuva by Jamfoot

Palkinnoksi saimme kukin K-on mangan ensimmäisen osan ja Joka tyypin kaavakirjan. Emme kuitenkaan mitaleita tunnustukseksi sijoittumisestamme. Tämä oli hiukan pettymys, sillä mitali tai pokaali olisi ollut hienoa tuoda kotiin todistamaan sijoittumista. Kokeineitten sarjan voittajat julistettiin heti peräämme ja pääsimme vielä poseeraamaan yhdessa kameroille.

Voittajat. Kuva by Jamfoot.

Tämän jälkeen suuntasimme backstagelle rauhoittumaan ja vaihtamaan vaatteita pikku hiljaa, sillä aioimme päästä syömäänkin. Pyörimme myös vähän conialueella. Ruuan jälkeen olimme kaikki hyvin väsyneitä, emmekä jaksaneetkaan lähtä katselemaan mitä conissa oli tarjolla illaksi, iltabileistä puhumattakaan. Sen sijaan suuntasimme mökkiin. Sinänsä harmi jättää bileet ja ohjelma välistä, mutta muistan yhä sen väsyneen tunteen, joka kertoi, etten jaksaisi tehdä muuta kuin nukkua mahdollisimman pitkään.

Sunnuntaina suuntasimme samoihin aikoihin conipaikalle ja vetäisimme vermeet päälle vähän nopeammin. Lähdimme kiertelemään ja kuvaamaan. Sunnuntain ohjelma supistui cosplay-esityskisaan ja päättäjäisiin, vaikka olisin mielelläni käynyt myös katsomassa keskiaikaista tanssia (olimme syömässä siinä vaiheessa) ja lolita-muotinäytöstä (emme jaksaneet jonottaa 20 minuuttia). Sunnuntai meni kuitenkin mukavasti, vaikka olisin toivonut, että vessan sijasta alakerran pukuhuoneisiin olisi päättäjäisten jälkeen päässyt vaihtamaan vaatteet. Tätä ei otettu huomioon vaan kaikki ajettiin kuuteen mennessä ulos rakennuksesta ja ovet lukittiin. Lopetus oli hyvin lopullinen. Meillä ei onneksi ollut kiirettä junaan tai muuhunkan, vaan suuntasimme mökille, jonka olimme vuokranneet maanantaihin asti. Tampereelta Joensuuhun on kuitenkin sen verran pitkä matka.

Palkinto.

Tracon oli jälleen kerran todella mahtava coni, johon on varmasti ensikin vuonna mukava mennä. Tänä vuonna conilla oli oma teema, kunniavieras-teeman lisäksi. Koko conin ajan oli menossa iso larppi, joka oli avoin kaikille, joita kiinnosti. Itse en ehtinyt edes ajatella osallistumista, mutta tilanteiden etenemistä oli hauska seurata ja päättäjäisissä kuulla mitä oli tapahtunut. Larpin teema oli poliisivaltio vastaan vallankumous.

No comments:

Post a Comment

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. On myös mukava kuulla keitä täällä käy.